Vantaan leikkauslista julki

Tuossa pari otsikkoa alempana kerroin viime syksynä hyväksytystä Vantaan perusopetuksen uudistamishankkeesta. Erityisopetus järjestetään tulevaisuudessa lähes poikkeuksetta oppilaan omassa lähikoulussa.  Mielestäni kyse on suurimmasta muutoksesta sen jälkeen kun Suomessa siirryttiin peruskouluuun.

Suurimpana riskinä pidin jo valmisteluvaiheessa sitä, että hanke edellyttäisi lisäresurssointeja, eikä missään tilanteessa kestä leikkauksia nykyisestä rahoituksesta. Valitettavasti ei mennyt montaakaan kuukautta, kun talouden synkät pilvet varjostavat myös perusopetuksen rahoitusta. Virkamiehet ovat valmistelleet kaupunginhallituksen vaatimuksesta leikkauslistoja.  Sivistystoimen toimintaa on trimmattu viimeiset 15 vuotta sellaiseen kuntoon, ettei leikkauksiin enää ole varaa. Vantaa toteuttaa jo nykyisin opetuksen suurista kunnista halvimmalla. 

Leikkaukset tulisivat helposti tarkoittamaan sitä, että toiminta ei enää olisi varhaiskasvatukseen ja opetukseen liittyvän lainsäädännön mukaista. Kuntapoliitikoilla onkin visainen pähkin purtavana. 

Linkki Vantaan Sanomien juttuun on tässä.

Jälkikirjoituksena lisään, että mikäli perusopetuksen ryhmäkokoja kasvatetaan, opetusministeriö perinee takaisin ryhmäkokojen pienentämiseen korvamerkityn erillisen avustuksen. Vantaahan sai tukea kunnista eniten, lähes 3,3 miljoonaa euroa.

Suomalaiseen opettajaan luotetaan

Minulla oli mahdollisuus sijaistaa puheenjohtajaamme Olli Luukkaista järjestyksessään toisessa opetusalan huippukokouksessa Education Summitissa maaliskuussa. Yhdysvaltojen järjestämään koulutusta edistävään konferenssiin oli jälleen kutsuttu 24 johtavasta koulutusmaasta opetusministerit ja järjestöjen puheenjohtajat. Olin keskustelupöydässä yhdessä opetusministeriön valtiosihteeri Tapio Kosusen kanssa. Mukana delegaatiossamme olivat myös Suomen rehtoreiden varapj. Jukka Kuittinen ja professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta.

Tilaisuuden teemana oli koulujen johtaminen ja opettajankoulutus. Tapahtuman aluksi esiteltiin OECD:n analyysi viimeaikaisista tutkimuksista aiheeseen liittyen. Suomi näytti olevan edelleen tutkimustulosten valossa koulutuksen ehdottomia kärkimaita. Johtamiseen liittyen käytin Suomen puheenvuoron, jossa toin esille sen vahvuutemme, että suomalaiset rehtorit ovat poikkeuksetta opettajia ja jatkavat opetustehtävää myös esimiehenä toimiessaan. Tehtäväkuva ja sen vastuut ovat toisaalta laajentuneet liikaa, koska he ovat vastuussa pedagogiikan lisäksi myös taloudesta, kehittämisestä, turvallisuudesta, hyvinvoinnista ja jopa seinistä. Koulut ovat mukana opetussuunnitelmatyössä. Kouluilla ja opettajilla on mahdollisuus itse päättää keinoista, joilla opetussuunnitelman tavoitteisiin pyritään. Vahvuutena nostin lopuksi sen, että rehtoreiden johtamat opettajat ovat korkeasti koulutettuja osaajia.

Toisessa teemassa avasimme valtiosihteerin kanssa opettajankoulutuksen nykytilaa. Toimme esille sen, että Suomessa opettajat suorittavat ylemmän korkeakoulututkinnon ja vain reilut 10% hakijoista pääsee koulutukseen. Opettajan ammatti on siis vetovoimainen ja yhteiskunnallisella tasolla edelleenkin arvostettua. Omassa puheessani lisäsin kuitenkin, että tilanne ei näytä olevan pysyvä. Arvostuksen pitää näkyä myös palkkauksessa. Lentäväksi lauseeksi taisi jäädä erään toteamani palkkaustutkimuksen otsikko: ”If you pay peanuts, you get monkeys”.

Päällimmäisenä jäi mieleen konferenssissa käydyistä sekä virallisista että käytäväkeskusteluista se, että suomalaisen koulun ja opettajan kohtuullisen itsenäistä asemaa ja luottamusta opettajiin ihailtiin. Samaten ihmeteltiin opettajankoulutuksen vetovoimaisuutta ja tasoa. Aivan toisin on esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa, joissa koulutukseen ei ole halukkuutta ja opettajistakin päteviä on vain noin puolet. Myös vaihtuvuus ammatissa on ihan toista luokkaa kuin meillä. Tapaamisten jälkeen jokainen delegaatio pohti, mitä yrittää kehittää seuraavaan kertaan mennessä omassa maassaan. Meillä kehittämiskohteeksi valikoitui ”collaborative leading, teaching and learning". Suomeksi se voisi olla: osallistava johtaminen, yhteistoiminnallinen opettaminen ja oppiminen.

Konferenssin jälkeen järjestettiin paikallinen Educa. Olin tuossa yhteydessä paneelikeskustelussa USA:n suurimman ammattijärjestön puheenjohtajan Dennis van Roekelin ja muutaman opetusministerin kanssa keskustelemassa opetukseen ja oppimiseen käytettävästä ajasta. Tässä sain selvitellä ja perustella sitä, miten on mahdollista, että Suomi menestyy oppimisvertailuissa, vaikka opetukseen käytetään lähestulkoon vähiten aikaa. ”Less is more”, totesin Pasi Sahlbergia mukaillen ja kerroin asian toisaalta johtuvan tehokkuudesta ja toisaalta koulutusjärjestelmämme tasa-arvoisuudesta. Selvittelin myös oppilaan ja opettajan koulupäivän rakennetta. (Kuvassa Dennis van Roekel ja USA:n opetusministeri Arne Duncan).

Tapahtumien jälkeen vedin henkeä syvään. Valmistautuminen oli kestänyt useamman viikon ja omasta kouluenglannistakin oli epävarmuutta. Onneksi sillä maailmalla näyttää kohtuullisesti pärjäävän, kun on vain rohkeutta avata suunsa. Tilaisuus oli myös omia ajatuksia herättävä: meillä on hvyä peruskoulu ja sen resursseja ei ole varaa leikata senttiäkään.

Seuraavalla viikolla Dennis van Roekel tuli käymään vierailulla Suomessa. Hän tutustui opettajien koulutukseen ja minä vein hänet käymään Länsimäen koulussa. Dennis oli silminnähden innostunut kouluvierailusta. Oppilaat olivat hänen mielestään ”positively open minded” ja kävivät keskustelua englanniksi. Eräässä luokassa Dennis kyseli oppilailta suomalaisesta koulusta yhtä asiaa, joka hänen kannattaisi viedä Suomesta omaan kotimaahansa. Kahdeksasluokkalaisen pojan vastaus ilahdutti meitä: ”High quality of teaching”.

Kirjoitin aiheesta jutun myös Opettaja-lehden puheenjohtaja-palstalle, linkki tässä.

Vantaa uudistamassa perusopetusta

Tuo edellinen päivitykseni oli kirjoitukseni viime viikon Opettaja-lehden puheenjohtajapalstalle. Teema liippasi osaltaan myös Vantaan sivistystoimen suunnitelmaa, jossa oppilaiden tarvitsemat tukiresurssit jaettaisiin lähikouluihin.

Nykyisin perusopetuksen viidellä alueella on keskitetty erityisluokkia tiettyihin kouluihin, jatkossa tavoitteena on se, että lähes kaikki oppilaat saisivat tarvitsemansa tuen omassa lähikoulussaan. Suunnitelma tarkoittaisi myös Vantaan viimeisen erityiskoulun lakkauttamista. Itsekin siis joutuisin pohtimaan, missä työuraani tulevaisuudessa haluaisin jatkaa.

Uudistus saattaa kuulostaa hyvältä, mutta sisältää tiettyjä riskejä. Suurimpia niistä on se, onko hajautettu resurssi riittävä keskitettyyn verrattuna, mutta ennenkaikkea se, että järjestelmä edellyttää toteutuakseen vakaata perusopetuksen rahoitusta, joka ei salli heilahteluja leikkausten suuntaan. Päinvastoin, resursseja tarvittaisiin lisää, koska Vantaan ryhmäkoot ovat muihin kaupunkeihin verrattuna edelleen suuria.

Opettajan tehtävän rajat ovat hämärtyneet, ja uudistus toisi lisää työtä. Jaksamisesta on myös syytä kantaa huolta.

Suunnitelma on nyt lausuntokierroksella ja voit tutustua siihen sekä aiheesta käytävään keskusteluun tästä linkistä. Päätöksen asiasta tekee opetuslautakunta marraskuun kokouksessaan.

Lisäys 29.9. Päivän Hesari kertoo, että Vantaalla on talousarviovalmistelussa tulevalle vuodelle 55 miljoonan euron vaje. On sinisilmäistä kuvitella, etteikö tiukkeneva talous näkyisi hyvin pian myös sivistystoimen budjetissa. Toivottavasti suunnitelmaa tarkastellaan lautakunnassa myös sen kestävyyden kannalta. Nyt tilanne näyttää huonolta.

Opettajaa ei saa jättää yksin

Opettaja-lehti 23.9.

Opettajaa ei saa jättää yksin

Perusopetuksen lainsäädännön uudistamisesta johtuvat opetussuunnitelman muutokset on pitänyt ottaa kunnissa käyttöön kuluvan lukuvuoden alusta. Keskeisin muutos oli oppilaan tuen kolmeportainen määrittely yleisestä tuesta tehostetun tuen kautta erityiseen tukeen. Myös tiedonkulkua opetuksen järjestämisen kannalta tärkeistä tiedoista tehostettiin. Uudistuksen henkenä oli lähikouluperiaate, jonka mukaan oppilaalla olisi mahdollisuus saada tarvitsemansa tuki omassa lähikoulussaan.

OAJ ei halua olla opetuksen laadun kehittämisen jarruna, mutta haluamme tuoda päätöksenteon tueksi myös realismia. Siksi vastustimme lakiesitystä ilman siihen ohjattuja ja sidottuja resursseja. Lähikoulussa jokaiselle toteutettava tuki olisi laskelmiemme mukaan tullut maksamaan opetus- ja oppilashuoltojärjestelyineen yli 200 miljoonaa euroa vuodessa lisää. Useissa kunnissa on tämän vuoden aikana kehitetty mm. uudistukseen liittyviä prosesseja ja asiakirjoja. Rakenteelliset uudistukset eivät toistaiseksi ole olleet mittavia, mutta niitä on varmasti tulossa. Suurista kunnista Vantaalla opetusta on viety integraation suuntaan jo pitkään ja pari viikkoa sitten Vantaa julkaisi suunnitelman, jossa suurin osa oppilaan tarvitsemasta tuesta annettaisiin lähikoulussa.

Itse toimin lähes koko 90-luvun suurehkossa koulussa alkuopetuksen integroivan erityisluokan opettajana. Saimme melko vapaat kädet kokeilla uudenlaista opetusta. Silloin ei puhuttu tiimityöstä, mutta sitä se käytännössä oli. Tiimiimme kuului esi- ja erityisluokka, osin laaja-alainen erityisopettaja ja 1-3 luokkien luokanopettajat. Toimimme yhteistyössä ja järjestimme opetusta erilaisissa ryhmissä oppilaiden tarpeet huomioiden. Yhteinen työn suunnittelu ja jakaminen vei aikaa, mutta toisaalta vähensi kuormitusta ja lisäsi yhteisöllisyyttä. Erityisluokasta käytettiin nimeä pienryhmä eikä kellään oppilaalla ollut kynnystä opiskella välillä sielläkin. Saimme aikaan hyviä tuloksia: suurin osa erityisoppilaan statuksella opiskelevista oppilaista integroitui yleisopetuksen ryhmiin kolmen ensimmäisen kouluvuoden aikana.

Alku sujui siis hyvin. Sitten taloudellinen tilanne heikkeni ja opetuksen resursseja leikattiin. Esimiehemme muistutti säännöllisesti, että opettajan palkka saadaan koulussa kasaan vain, jos yleisopetuksen luokassa on vähintään 27 oppilasta. Pyynnöistämme huolimatta resursseja ei saatu lisää ja jouduimme lomautukseenkin. Yhteistyö alkoi takerrella, kun opettajat joutuivat taistelemaan oman jaksamisensa kanssa - useimmiten yksin. Jossain vaiheessa vuosikymmenen lopulla huomasin kollegojeni hakeutuvan joukoittain toisiin kouluihin. Tein lopulta itsekin saman ratkaisun. Tuon kokemuksen jälkeen olen vastustanut puutteellisesti resurssoitua integraatiota.

Millä edellytyksillä kaikkien tuki lähikoulussa voisi onnistua? Perusopetusryhmien tulee olla riittävän pieniä ja erityisopettajia riittävästi. Tukipalvelujen ja oppilashuollon tulee olla vankkoja. Tilojen tulee mahdollistaa monentyyppiset opetusjärjestelyt ja ryhmäratkaisut, mutta osa oppilaista tarvitsee jatkossakin luokkamuotoista erityisopetusta. Opettajien ja rehtoreiden osaamisesta, jaksamisesta ja tuesta tulee huolehtia. Rehtoreilla tulee olla mahdollisuuksia pedagogiseen johtamiseen. Henkilöstö tulee ottaa mukaan hankkeeseen jo suunnitteluvaiheessa. Toiminnan ja rakenteiden yhteiseen suunnitteluun tulee varata riittävästi aikaa. Muutosta ei voi toteuttaa missään kunnassa hetkessä, vaan se on pitkä prosessi. Opettajan työlle tulee löytää ääriviivat, jotka ovat jatkuvasti hämärtyneet.

Valitettavasti eurot näyttävät ohjaavan arvoja monessa kunnassa, kun vuosittaista talousarviota laaditaan. Opettajuus ja koulu ovat menneisyyden ja tulevaisuuden murroksessa. OAJ on ehdottanut valtakunnallista kasvatuksen ja koulutuksen tulevaisuusfoorumia. Nyt on aika pohtia laajasti ja pitkällä tähtäimellä sitä, mitä opettajuudelta ja koko koulutusjärjestelmältämme tulevaisuudessa odotetaan ja mihin sitoudutaan. Opettajaa ei saa jättää yksin.

Bloggaajan paluu

Bloggaaja on palannut tauolta. Aasinsiltana muutamia kuvia kesältä.

Oman pyöreän merkkipäivän jälkeen vietimme Jokelassa Sanni-Kaisan lakkiaisia. Hieno kesäinen päivä ja kivat juhlat.

Kesäkuussa kävimme myös "Ikuisessa kaupungissa".

Aloitin myös uuden harrastuksen. Kolmisenkymmentä kierrosta takana :-)

Heinäkuussa maailman opettajat kohtasivat Kap Kaupungissa. Minulla oli etuoikeus osallistua konferenssiin, jonka teemana oli "Yhtenäinen oikeus koulutukseen kaikille". Konferenssiin osallistui lähes 2000 opettajaa käytännöstä kaikista valtioista.

Muutoin vietimme kesää maanläheisissä tunnelmissa. Omalla pihalla puuhastelu ei enää riittänyt vaan vuokrasimme puutarhapalstan. Kesä ja alkusyksy on saatukin kivasti pöytään oman puutarhan antimia.

OAJ:ssä tällä viikolla

Kuva on lainattu OAJ-Lapin alueyhdistykseltä.

Järjestömme tavoitteena on perustaa koko maan kattavasti kaikkien opettajaryhmien yhteiset alueyhdistykset ensi vuoden loppuun mennessä. Kehitys on ollut oletettuakin nopeampaa ja Uudellemaallekin on perustettu yhdistykset: pääkaupunkiseutu aloittaa elokuussa ja muu Uusimaa on aloittanut jo vuoden alusta. Tällä viikolla hallitus päätti perustaa jokaiseen alueyhdistykseen alueasiamiehen tehtävän.

Kesävaltuusto oli koolla kaksi päivää ja mm. sai tiedoksi sääntötyöryhmän esityksen. Siitä käytiin keskustelua, tosin melko laimeasti. Esityksessä otetaan kantaa mm. puheenjohtajan valinta-ajankohtaan ja toimikauden aloittamisaikaan. Suurin muutosesitys koskee valtuuston kokoa, sitä työryhmä esitti pienennettäväksi nykyisestä 150:stä sataan valtuutettuun. Työryhmä jatkaa työskentelyään, olen siinä OAJ-YSIn edustaja. Päätökset tehdään syysvaltuustossa. Myös valmistautuminen seuraavaan sopimuskierrokseen on käynnissä.

Hallitus teki myös päätöksen, jossa OAJ:n toimistossa muutettiin tehtävänimikkeitä siten, että yksiköiden päälliköistä tehtiin johtajia: neuvottelujohtaja Juha, järjestöjohtaja Petri, koulutusjohtaja Heljä ja talousjohtaja Rauno.

Sijoitus opetuksen laatuun on sijoitus tulevaisuuteen

Opettaja 15.4.2011

Laadukas kasvatus- ja koulutusjärjestelmä on yksi yhteiskuntamme keskeisistä menestystekijöistä. Jostain syystä koulutuspolitiikka on kuitenkin loistanut poissaolollaan eduskuntavaalien teemoissa ja keskusteluissa. Kävin läpi myös vaalikoneet. Ainoat löytämäni koulutusaiheiset kysymykset käsittelivät pakkoruotsia ja suvivirttä. Tulevat kansanedustajat ja valittava hallitus tekevät merkittäviä tulevaisuuden linjauksia myös koulutuksesta. Tärkein lähivuosia linjaava asiakirja on tuleva hallitusohjelma.

Suomi on viime vuosina menestynyt Pisa-tutkimuksissa. Tämä on saattanut johtaa siihen oletukseen, että meillä asiat ovat jo riittävän hyvin. Kehittämistarpeita on kuitenkin lukuisia ja niitä tulee linjata hallitusohjelmaan. Vahvaan ja laadukkaaseen perusopetukseen investoiminen on sijoitus tulevaisuuteen.

Kun taloa rakennetaan tai korjataan, tulee perustuksen olla kunnossa. Niin myös opetuksessa. Varhaiskasvatuksesta ja alkuopetuksesta saatu vahva pohja ehkäisisi erilaisten ongelmien kasautumista, syrjäytymistä ja tukitoimien tarvetta myöhemmin. Vahvaa pohjaa ei kuitenkaan usein saada. Liian moni lapsi joutuu esimerkiksi aloittamaan koulutiensä tulevanakin syksynä jopa yli 25 oppilaan opetusryhmässä.

Perusopetuksen laatukriteerit edellisellä hallituskaudella olivat hyvä avaus. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että pelkät suositukset eivät ole olleet riittäviä vaan että jämäkämpää ohjausta tarvitaan. OAJ on esittänyt, että ryhmien maksimikoot säädettäisiin asetuksella. Mielestäni tämän hankkeen tulisi käynnistyä alkuopetuksesta, jotta kaikkein pienimpien oppilaiden koulupolku saataisiin mahdollisimman tukevaksi ja turvalliseksi.

Edellisinä vuosina tehtyjä muutoksia ja linjauksia tulee myös seurata ja arvioida. Erityisesti olen kiinnostunut viime vuonna perusopetuslakiin tehtyjen muutosten seurauksista. Onnistutaanko kunnissa luomaan järjestelmät, joissa lakiin perustuvat oppilaiden oikeudet tukitoimiin toteutuvat? Mielenkiinnolla odotan, miten perusopetuksen tuntijakouudistus lähtee etenemään. Edellisellä hallituskaudella uudistus jäi erimielisyyden takia kesken.

Olemme esittäneet, että koulutuksen järjestäjän vastuu ei loppuisi perusopetukseen. Jokaiselle nuorelle tulisi taata jatkokoulutuspaikka toisella asteella. Vastuu voisi ulottua jopa toisen asteen loppuun. Myös lukiokoulutusta tulee vahvistaa ja kehittää. Lukiokoulutuksen kehittämistyöryhmän loppuraportin toimenpide-ehdotukset tulisikin sisällyttää hallitusohjelmaan.

Kehittämisenkin tulee olla suunniteltua ja linjakasta. OAJ on ehdottanut, että tuleva hallitus nimeäisi ns. tulevaisuusfoorumin valmistelemaan varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen pitkän aikavälin kehittämisohjelmaa.

OAJ:n toiminta ei ole puoluepoliittista ja puolueisiin sitoutumattomana se on pidettävä vastakin. Me haluamme tehdä koulutuspolitiikassa hyvää yhteistyötä kaikkien ryhmien kanssa.

Uutta eduskuntaa ei ole vielä valittu. Koska vaalikoneet eivät löytäneet ehdokkaita, jotka olisivat sitoutuneet hyvään koulutukseen, selailin puolueiden nettisivuja. Nekin tuottivat sikäli pettymyksen, että suurella osalla puolueista ei löytynyt selkeää linjausta koulutuspoliittisista tavoitteista.

OAJ:n valtuustossa esitettiin viime syksynä, että olisimme tehneet eduskuntavaaleihin oman kasvatuksen ja koulutuksen vaalikoneen. Olin tuolloin itsekin optimistisesti sitä mieltä, että koulutusasiat nousisivat eri vaalikoneissa näkyviin. Koska näin ei käynyt, seuraavien eduskuntavaalien alla oman vaalikoneen tekoa on harkittava uudelleen. Hyviä ehdokkaita löytyy kaikista puolueista. Tästä lehdestä ja järjestömme kotisivulta löydät koosteen opettajataustaisista ehdokkaista.

Kari Kinnunen, OAJ:n varapuheenjohtaja

Wanhuus ei tule yksin

Tässä tyttäreni Sanni-Kaisan (kuvissa vas.) Tikkurilan lukion vanhojen tansseissa viime vuonna pitämä juhlapuhe. Puhe julkaistiin tämän kuun Valitut Palat -lehdessä elämäntaito-osiossa. Kuvat esikoiseni Ennin ylioppilasjuhlista myös viime vuodelta.

Hyvä juhlayleisö, arvoisa rehtori, opettajat, opiskelijat. Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset ja muut ystävät. Ja erityisesti te, rakkaat wanhat täällä areenalla.

Tänään on se kauan odotettu päivä, johon paloi rahaa enemmän kuin tili olisi sallinut. Tänään abit ovat viimein poistuneet keskuudestamme ja meistä on tullut lukiomme vanhimpia. Perinnöksi rakkaat abiturientit jättivät meille tärkeän ja vastuullisen tehtävän esimerkin näyttämisestä nuoremmille. Tämä tehtävä sopii meille onneksi kuin nyrkki silmään.

Elokuussa 2008 eksyin Tiluun. Lukion alussa korkeat seinät tuntuivat nielaisevan minut ja portaita ylös päästäkseen oli otettava harppaus askeleen sijasta. Silloin vielä eksyin matkalla vessaan, eikä minulla ollut käsitystäkään siitä mitä ovat logaritmifunktiot. Ensimmäisenä aamuna hihittelin jännittyneenä pihalla, kun silloiset suuret abit istuivat telttojensa edessä ja pisteyttivät uusia ohikulkevia ykkösiä. Telttailut on nyt telttailtu meidänkin edestämme, mutta nyt, yli puolitoista vuotta myöhemmin ymmärrän meidän olevan lähes yhtä suuria kuin nuo abit telttoineen. Sinä syksynä ajattelin lukion kestävän ikuisuuden. Nyt käsitykseni on muuttunut. Ymmärsin jokin aika sitten kurssikeskeisen opiskeluni päättyvän ylioppilaskirjoituksiin pikemmin kuin arvaankaan.

Nyt, kun yli puolet lukiosta on jollain ihmeen kaupalla rämmitty läpi, alan ymmärtää että tämäkin hyvä loppuu aikanaan. Vaan mitä onkaan jäänyt puolessatoista vuodessa käteen? Meidän ainakin tulisi osata derivoida, ymmärtää etteivät vanhempamme vie kahvikuppia puolestamme ruokalan astianpalautuskärryyn ja tietää miten tulipalotilanteen sattuessa toimitaan. Kaiken tämän päälle on pieniin päihimme saattanut jäädä pieni ripaus lukion tarjoamaa yleissivistystä. Muutama kaveri on ehkä tarrautunut myös matkan varrelta hihaan.

Tänä vuonna maailmamme horjuu myös vuosiluvun vuoksi. Kymppivuosi ja kultainen 18-vuoden ikä ovat lähellä tai osalla jo saavutettuina. Vihdoin saamme laillisesti allekirjoittaa itse poissaolomme, osallistua television puhelinkilpailuihin ja ennen kaikkea pääsemme vihdoin ja viimein ....äänestämään. Synttärilahjaksi ei kuitenkaan voi saada aikuisuutta tai sen mukana tulevaa vastuuta, joten toivommekin läheisiltämme edelleen kärsivällisyyttä kasvamisemme ja maailman tutkimisemme suhteen. Äiti, vielä jonain päivänä petaan sen sänkyni puhtaasti omasta tahdosta. Täysi-ikäisyys ja aikuisuus eivät tule samassa paketissa, joten muistakaa rakkaat kohtalontoverini, että jos joinain hetkinä vielä lapsettaa, niin saa lapsettaa ihan luvan kanssa.

Vielä joskus, vuosien päästä tulen muistelemaan tätä päivää ja sitä, kuinka monta nyrjähtänyttä nilkkaa ja kuinka suuria summia rahaa tähän kaikkeen kului. Tulen myös kaipaamaan tätä aikaa, kun sain olla huoleton 17-vuotias ja pistää kaiken itseni etsimisen piikkiin kenenkään kyseenalaistamatta sitä.

Yksi lukion ykköshetkistä on tässä tänään, joten otetaan siitä kaikki irti ja nautitaan kaiken nähdyn vaivan edestä.

Olen aina miettinyt, että tulenko kaipaamaan nelikymppisen naisen elämää, kun viidenkympin villitys iskee päälle. Tuskin. Eniten uskon kaipaavani tätä aikaa, jolloin en ollut nähnyt vielä murto-osaakaan maailmasta, mutta luulin tietäväni siitä kaiken. Silloin tulen kaipaamaan nuoruutta, joka on käsissämme tänään, tässä ja nyt. Muistetaan, että aikuisia saadaan olla koko loppuelämä, mutta nuoria enää pieni hetki.

Vanhemmat, vaikka toisinaan sukset eivät ole edes ristissä, vaan poikki ja vaikka toisinaan janoamme itsenäisyyttä ja omaa tilaa, olette edelleen yhtä tärkeitä kuin ennenkin. Tarpeemme pärjätä omillaan on aika ajoin turhankin suuri, mutta harva meistä osaisi itse ripustaa pyykkinsä kuivumaan. Kiitos, että ainakin suurimman osan ajasta jaksatte vielä uskoa meihin.

Loppuun tahdon kiittää vanhojentoimikunnan ja oppilaskunnan hallituksen puolesta kaikkia tanssien järjestelyihin osallistuneita ihmisiä. Saimme paljon yhdessä aikaan. Kiitokset myös kaikille tanssijoille. Ahkera harjoittelu, joka tapahtui joinain päivinä hammasta purren tai tanssiparille huutaen, saa meidät näyttämään yhdessä näin hyvältä tänään.

Toivon, että tulemme muistamaan ikuisesti toisemme ja tämän hetken. Ja pitäkää mielessä, että vaikka tunneilla syöminen meiltä voidaan kieltää, niin nuoruutta ei voi varastaa muu kuin aika. Kiitos!

Educa

Opetusalan ammattijärjestö OAJ järjesti viime viikonloppuna vuosittaiset Educa-messut. Jälleen tehtiin uusi kävijäennätys, kun kaksipäiväisessä tapahtumassa Messukeskuksessa kävi yli 12 700 vierailijaa.

Tapahtumassa oli lukuisia laadukkaita luennoitsijoita. En ehtinyt kokouskiireiden takia läheskään kaikkia kuulla. Olin kuitenkin kuulemassa Jari Sinkkosta, joka vakuutti minut jälleen kerran inhimillisellä ja lempeällä asiantuntijuudellaan.

Yksi päivien kohokohdista oli poliittinen koulukeskustelu, johon osallistuivat mm. kaikkien suurten puolueiden puheenjohtajat. Soini ei paikalle tullut. Keskustelu oli hyvää. Perusopetuksesta halutaan pitää huolta jatkossakin. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tulevalla hallituskaudella varhaiskasvatus siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön, mikä oli konkreettisin lupaus. Myös OAJ on ajanut tätä jo pitkään. Tiukkeneva taloudellinen tilanne piti panelistien suut supussa rahaa edellyttävien lupausten suhteen. Ystäväni Martti on taas tehnyt ansiokkaan yhteenvedo aiheesta. Sen voit vilkaista tästä.

Educa-viikonloppu huipentui risteilyyn ja laiva oli lastattu 1600:lla opettajalla. Silti vai pitäisikö sanoa juuri siksi oli mukavaa :-) Tämä oli itselläni toinen perättäinen koulutustapahtumaviikonloppu. Edellisen viikonlopun olin Oulussa Pohjois-Suomen opettajien Opi-koulutuspäivillä.

Parasta asiakaspalvelua

Olemme asuneet Jokelassa nyt viitisen vuotta. Sinä aikana olen tavannut kaksi elämäni parasta asiakaspalvelijaa. Toinen heistä on ollut rautatieaseman lipunmyynnin Juha Hokkanen. Hokkanen on ilmeisestikin legenda jo eläessään: tuntee lähes kaikki jokelalaiset ja jokelalaiset tuntevat hänet. Hokkanen onkin jo aikaa sitten nimetty leikillisesti "Jokelan asemapäälliköksi". On kuulemma saanut jo vuosia sitten huomiota Karponkin ohjelmassa.

Hokkasen työ on valitettavasti Jokelassa katkolla. VR on sulkemassa Jokelan asemaa. Tämä on syystäkin herättänyt runsaasti närkästystä. Jokela on kasvanut ja kasvaa radanvarteen. Tämä oli myös meidän perheemme keskeinen syy valita Jokela asuinpaikaksemme: halusimme päästä töihin julkisella liikenteellä.

VR on saanut mainetta viime vuosina jatkuvista myöhästymisistään. Minut tuntevat tietävät, että olen jopa yrittänyt puolustaa VR:n mainetta toteamalla, että pienet myöhästymiset kestää. Ennenkaikkea postiiivinen asenteeni on johtunut siitä, että olen kokenut myös Jokelan aseman odotustilan ja lipunmyynnin VR:n palveluna ja se on ollut parasta mahdollista. Ei siis ole enää jatkossa mikäli suunnitelma aseman sulkemisesta toteutuu. Nimeän tässä Juha Hokkasen kuitenkin ansaitusti Vuoden asiakaspalvelijaksi ja samalla toivon, että VR on saanut riittävästi taustatietoa siitä, että palvelua Jokelassa ei kannata vähentää.

Juha Hokkaseen voi tutustua lisää tässä Keski-Uusimaan jutussa.

Niin, kukas se toinen huippuasiakaspalvelija on ollut? Hän oli nyt jo eläkkeelle jäänyt Jokelan monitoimitalon vahtimestari Elvi Hiltunen. Elvi ei ollut mikään perinteinen vahtimestari, vaan Monarin henki. Käytin monitoimitalon tiloja viikottain toimiessani teatteriharrastuksessa ja käyttäessäni kirjastoa. Tuolloin totesin, että Elvin kaltaista työntekijää en ole ennen nähnyt ja tuskin tulen näkemäänkään. Elvi tuli toimeen kaikenikäisten monitoimitalon käyttäjien kanssa. Eipä tainnut paljoa laskea työtuntejakaan. Pullantuoksuun suli ja taipui varmasti myös tiukinta mahdollista kapinalinjaa vetävä nuorisotilalle tuleva nuorikin.

Kunta-alan palkkaneuvottelut käynnistyivät

Kunta-alan palkkaneuvottelut vuoden 2011 palkoista alkoivat maanantaina. Neuvottelut tulisi saada tammikuun aikana päätökseen tai muussa tapauksessa sopimukset irtisanotaan. Neuvotteluja vauhdittaakseen OAJ aloitti eilen laajan koko maan kattavan järjestökierroksen.

Kuntatyönantaja haluaisi jatkossakin palkkauskriteeriksi tuloksellisuuden. Viime vuosien Pisa-tulokset eivät ilmeisesti ole riittävä näyttö opetusalan tuloksellisuudesta? Kuvassa OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkanen ja järjestöpäällikkö Petri Lindroos.

Oma vuoteni on alkanut myös työmarkkinapolitikan suhteen mielenkiintoisena: OAJ-toiminnan lisäksi jäsenyydet sekä AKAVAn että JUKOn hallituksissa takaavat uusia haasteita.

Rauhaisaa joulua!

Jokelan Tiriläntieltä toivotamme rauhaisaa joulun aikaa!

Tähän näkymään ihastuimme lähes viisi vuotta sitten kun ajoimme Jokelaan katsomaan myyntiin tullutta talo.

Autetaan Henriä

Järvenpään Haukkojen 15-vuotias junioripelaaja Henri Ihander loukkaantui syksyllä jääkiekko-ottelussa menettäen liikuntakykynsä. Tilanteeseen ei liittynyt kontaktitilannetta, vaan kyseessä on ollut tapaturma pelaajan törmätessä kaukalon laitaan. Kuntoutus tulee kestämään pitkään ja Henri tarvitsee apua.

Henrin tukemiseksi on perustettu rahasto. Lahjoitusvarat menevät lyhentämättöminä Henrin kuntoutuksessa tarvittaviin apuvälineisiin. Lue lisää Järvenpään Haukkojen sivulta.

Haastan muutkin mukaan tukemaan nuoren jääkiekkoilijan kuntoutusta. En lähettänyt tänä vuonna joulukortteja, vaan lahjoitin vastaavan summan Henrin kuntoutusrahastoon.

Puhetta työhyvinvoinnista

Palkansaajakeskusjärjestö AKAVA täytti 60 vuotta. "Synttäreitä" juhlittiin seminaarin merkeissä. Olikin poikkeuksellisen hyvä seminaari, jonka aiheena oli työhyvinvointi ja jaksaminen. Tuttuja teemoja myös omassa työssäni työsuojeluvaltuutettuna.

Aiheeseen johdattelivat improvisaatioteatteri Stella Polariksen näyttelijät Elina Stirkkinen ja Sari Siikander. He painottivat jälleen kerran sitä, että työhyvinvointi tarkoittaa heidän työssään synonyymia sanalle vuorovaikutus.

Puheenjohtaja Matti Viljanen avasi tilaisuuden, jonka jälkeen neljä panelistia kokoontui keskustelemaan työelämästä. Vaikka työelämässä on edelleen useita kipukohtia, nähtiin työelämän kehitys kuitenkin positiivisena. Pikakyselyllä myös paikalla ollut yleisö näytti olevan sitä mieltä, että verrattuna parinkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, eläisimme nyt parempia aikoja.

Suuri ongelma on kuitenkin se, että kolmannes työntekijöistä joutuu ennenaikaiselle eläkkeelle terveysperusteisesti, totesi eläkevakuutusyhtiön ylilääkäri Seppo Kettunen. Samaan aikaan kuitenkin pitäisi työuria pidentää. Akavan neuvottelujohtaja Minna Helle esitti mielestäni ainoan oikean reseptin: työhön tulee löytää joustoja. Akavalaisista työntekijöistä suuri osa olisi valmis jatkamaan työntekoa pitempään, mikäli työn määrässä voitaisiin joustaa. On-Off -ajattelusta eläköitymisen suhteen pitäisi siis päästä irti. Akavan näkemyksistä työelämän joustoista voi lukea lisää tästä.

Tällä saatettaisiin myös mahdollistaa nuorten työntekijöiden työllistyminen. On surullista, että kolmisenkymmentätuhatta korkeasti koulutettua nuorta aikuista on vailla työpaikkaa.

Mielenkiintoista keskustelua käytiin myös johtamisesta. Panelistien mielestä johtamiskulttuuri on jämähtänyt, eikä vastaa tämän päivän tarpeita. Perinteinen johtaminen tapahtuu edestä - nykyaika edellyttäisi johtamista yhteisön keskeltä. Tällä tarkoitettiin johtamisen vuorovaikutteisuutta ja sitä, että johtaminen on työväline muutokseen, ei siis itseisarvo. Johtaminen nähtiin myös yhteistoimintana. Itse olen välillä työssäni pohtinut, että hyvissä työyhteisöissä asia on juuri näin: esimies antaa tilaa vuorovaikutukselle ja yhteiselle ideoinnille.

Koska työelämä edellyttää vuorovaikutustaitojen hallintaa, tulisi huomiota työpaikoilla kiinnittää myös ns. alaisosaamiseen. Tästä olen ihan samaa mieltä. Jokaisen työyhteisön työntekijän tulee välillä pysähtyä pohtimaan omaa rooliaan ja sosiaalista toimintaansa työyhteisössä. Hyvinvointi syntyy vain, jos jokainen mieltää olevansa osanen työhyvinvoinnin edistäjänä. Pentti Sydänmaanlakka puhui myös itsensä johtamisesta. Tämä liittyy nähdäkseni juuri edelliseen - siihen, miten arvioi ja kehittää ja pitää huolta itsestään paitsi työyhteisön jäsenenä, myös omana itsenään. Sydänmaanlakka puhui fyysisestä- psyykkisestä- sosiaalisesta ja uudistumiskykyisestä työkunnosta. Hän uskalsi sanoa myös suoraan, että töissä saa ja pitää olla myös kivaa. Useinhan kuulee sanottavan, ettei töihin viihtymään tulla...

Pääministeri Mari Kiviniemi kävi myös puhumassa tilaisuudessa. Miinuksena oli paperinmakuinen puhe paperista. Havahduin kuitenkin erääseen asiaan: Kiviniemi lupasi vaikuttaa ja edesauttaa sitä, että yliopistokoulutuksessa jokaiseen tutkintoon kuuluisi tulevaisuudessa myös osio työelämän pelisäännöistä.

Lopuksi näyttelijät esittivät vielä muutamalla esimerkillä, miten negatiivinen vuorovaikutus johtaa umpikujaan, eli ei johda mihinkään. Rakentavalla vuorovaikutuksella asia sensijaan etenee. Tässä osiossa pohdin, että ei rakentava vuorovaikutuskaan aina voi ratkaista kaikkia ongelmia - esimerkiksi koulussa resurssien puutetta - mutta se sillä voidaan ehkäistä, että kukaan ei uuvu työhönsä epäasiallisen käyttäytymisen ja huonon ilmapiirin vuoksi.

Vantaalla tehdään mielestäni hyvää työtä työilmapiirin kehittämiseksi. Vastuullinen työkäyttäytyminen kuuluu sivistystoimen arvoihin. Työhyvinvointiasiat on saatu työyhteisöjen kokousten listoille kaupunkitasoisesti ja asioista toivottavasti keskustellaan. Asiat kehittyvät, jos jokainen työntekijä ylimmästä esimiehestä lähtien sitoutuu toimimaan hyvän työilmapiirin luomiseksi.

OAJ:n valtuusto koolla

Kuva: OAJ-Ysin valtuustoryhmä koolla. Kuva lainattu Martti Hellströmiltä.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n syysvaltuusto aloitti kokouksensa tällä kertaa Turussa. Hallitus oli koolla jo eilen. Teimme silloin melkoisen merkittäviä henkilövalintoja järjestömme palvelukseen. Koulutusasianpäälliköksi valitsimme valtiosihteeri Heljä Misukan. Hän aloittaa työskentelyn järjestössämme tammikuussa. Kehittämispäällikkönä aloittaa Nina Lahtinen.

Itse olen tullut tällä viikolla valituksi AKAVAn hallituksen jäseneksi. Jukon hallituksessa aloitin jo aiemmin syksyllä. Nyt järjestövaltuusto saa informaatiota työmarkkinatilanteesta, linjaa tavoitteita sekä päättää järjestömme toimintasuunnitelmasta.

Mainittakoon vielä, että 150-jäseninen valtuusto on järjestömme ylin päättävä toimielin. Tänään olemme siirtyneet paperittomaan kokouskäytäntöön ja jokainen valtuutettu sai käyttöönsä kannettavan tietokoneen. Hallitus ja toimikunnat ovat luopuneet paperisista kokouskäytänteistä jo aiemmin tämän syksyn aikana.

Martti Hellström on tiivistänyt ensimmäisen kokouspäivän minuutin mittaiseksi videoksi. Sen voi katsoa tästä.

Jokela tarvitsee tekonurmen

En allekirjoittanut tänään Tuusulan valtuustossa aloitetta jäähallin rakentamiseksi Jokelaan. Joku saattaa ihmetellä, miksi.

Jokelassa on ollut jo joitain vuosia varsinainen jalkapallobuumi. Itse olen valmentanut pikkujunnuja jo parisen vuotta. Nyt oman joukkueeni tytöt ja pojat ovat 7-8 vuotiaita ja ryhmässämme on reilusti yli 30 innokasta futaajaa. Samaa intoa on kaikissa ikäluokissa. Seuramme harjoitusten piirissä on enemmän junioreja kuin monilla liigajoukkueilla, useita satoja.

Olosuhteet harrastamiseen ovat kuitenkin vaatimattomat. Suurimman osan kaudesta harjoittelemme hiekkakentällä. Aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä harjoittelu ei ole lainkaan mahdollista. Keinonurmilta esim. Hyrylästä on käytännössä mahdoton saada vuoroja. Samaten vain harvat ryhmät saavat harjoitusvuoroja koulukeskuksen isosta salista. Kolsan koulun pienessä salissa suuren ryhmän lajiharjoittelu on käytännössä jopa ammattiohjaajalle mahdotonta. Siksi tarvitsemme Jokelaan keinonurmen. Se pidentää harjoittelukautta ja tarjoaa liikuntamahdolisuuksia kaikentasoisille harrastajille.

Jokelan Kisa on tehnyt suunnitelmat nurmen rakentamiseksi ja järjestänyt myös rahoituksen. Hankkeeseen on tulossa myös palloliiton tuki. Myös paikka on jo valmiina. Nyt tarvitsemme vielä kunnan mukaan hankkeeseen - kunnan osuus olisi nimellinen osakkuus yhtiössä ja lainan takaus. Hanke on tällä viikolla lautakunnan käsittelyssä ja sen jälkeen kunnanhallituksessa.

Toivon, että jäähallialoite ei sekoita tekonurmihanketta. Ne eivät suinkaan ole toisiaan poissulkevia, mutta tekonurmi tulee saada ensin. Tämä siksi, että hanke on käytännössä rakentamista vaille valmis. Toivottavasti Kolsan koulun alueesta rakentuu tulevaisuudessa monipuolinen urheilupuisto, jossa on mahdollisuudet sekä jalkapalloon että jääpeleihin. Kymmenet vapaaehtoiset valmentajat, huoltajat ja muut toiminnassa mukana olevat tekevät Jokelassa hyvää juniorityötä vapaaehtoisesti ja ilman minkäänlaisia korvauksia. Tämä on sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä jos mikä.

Erilaisuus ja poikkihallinnollinen työ

Olin tänään seminaarissa, jossa teemana olivat erilaisuus ja poikkihallinnollinen yhteistyö. Itse sain käyttää pienen avauspuheenvuoron, jonka jälkeen asiasta luennoi Jukka Pyhäjoki Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Tässä hajanaisia poimintoja:

Keskeisimpiä viestejä oli se, että verkostoitumista kannattaa käyttää vain silloin kun siihen on oikeasti todellista tarvetta. Tarpeen synnyttää yleensä monimutkainen tilanne. Toiminta yli hallinnollisten rajojen edellyttää myös osaamista. Ongelmana voi olla johtajuus: kuka johtaa ylisektoroitunutta tilannetta?

Moniauttajuus pakottaa ylittämään rajoja. Rajojen ylittäminen edellyttää vastavuoroisuutta, vuorovaikutusta ja suuntautumista dialogiin.

Millaisia pulmia poikkihallinnollisella yhteistyöllä yritetään ratkoa?

• Palvelut ja toiminnot ovat yleensä hajanaisia, joten tavoitteena tulee olla toimintojen integroituminen arjen kannalta hyvin.
• Arjen voimavarat tulee saada käyttöön. Tämä on mahdollista lähiverkoston tuen ja ammattiauttamisen yhdistämisellä.
• Kohtaaminen. Hyviä kokemuksia ja tukea kohtaamis/verkostotilanteista.
• -----> Muutokset tapahtuvat kuitenkin arjessa.

"Huolen vyöhykkeistö" -lomake auttaa työtekijää arvioimaan tuen ja yhteistyön tarvetta. Tämä on ollut käytössä esim. Nurmijärvellä ja tuloksena on ollut toimialojen välisen yhteistyön kehittäminen.

Pyhäjoki painotti erityisesti vuorovaikutusta henkilöiden välillä sekä ns. sokraattisia hyveitä:

1. Kuuntele toisia
2. Ole kärsivällinen
3. Puhu suoraan
4. Viivytä oman kantasi lukkoonlyömistä
5. Luota epäilyksiisi
6. Ajattele hitaasti
7. Ole valmis korjaamaan ja muuttamaan käsityksiäsi.

Mitä eroa on keskustelulla ja dialogilla? (Isaacs)

Keskustelu on vuoropuhelua jossa tuodaan esiin oma kanta ja puolustetaan sitä. Lopputuloksena on päätöksiä. Perinteisessä keskustelussa asiakkaan ääni ei kuulu ja asiantuntijat johtavat tilannetta. Dialogi on vuoropuhelua jossa ajatellaan yhdessä, asiaan on monia näkökulmia, painopiste on vuorokuuntelussa ja lopputulos on kaikille jotain uutta. Itselleni jäi päällimmäisenä mieleen, että eri toimijoilla tulisi olla jatkossa avointa mieltä ja asennetta siihen, että yhdessä suunnitellaan ja tehdään toimenpiteitä, joilla oppilaan tilannetta autetaan.

Miten tukea ja edistää poikkihallinnollisuutta?

Se tulee tunnistaa ja tunnustaa osaksi perustehtävää ja se edellyttää ammatillisuutta ja osaamista. Tästä käytiinkin esityksen jälkeen hyvää dialogia luennoitsijan ja yleisön kesken.

Teema jatkui OAJ:n Nina Lahtisen esityksellä samasta aiheesta: mitä poikkihallinnollisuus tarkoittaa opettajille?

Kouluissa yhteistyön kumppaneiksi mielletään pääsääntöisesti sosiaali- ja terveystoimi sekä nuoriso- ja liikuntatoimi. Yhteistyö huoltajien kanssa on keskeistä. Nykyisin myös kulttuuri- ja liikuntatoimien kanssa yhteistyö on vahvistunut.

Lainsäädäntö (Ninalla lukuisia esimerkkejä) edellyttää jo nykyisinkin yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Poikkihallinnollinen yhteistyö ei kuitenkaan kaikissa kunnissa toimi. Suunnitelmia ei ole laadittu tai ne on laadittu esim. siten, että ne konkretisoidu käytänteiksi:

• Resurssit, henkilöt
• Toimijoiden roolit
• Yhteistyön aika
• Tietojen kirjaaminen
• Tietojen vaihtaminen
• Entä jos huoltaja/opiskelija kieltää?

Lapsille ja oppilaille tärkeintä on se, että päiväkodissa tai koulussa on hyvä olla. Ongelmien suhteen tulee hallita niiden ehkäiseminen, tunnistaminen, lieventäminen tai poistaminen mahdollisimman varhain. Näihin liittyvien rakenteiden ja valmiuksien tulee olla kunnossa. Tuen tunnistaminen ja sen järjestäminen edellyttää suunnitelmallisuutta.

Miksi lasten ja nuorten ääni ei kuulu?

Eilen julkaistiin pääkaupunkiseudulla tehty oppilaiden kouluterveyskysely. Selasin yhteenvedon pikaisesti läpi ja ihan ensimmäisenä kiinnitti huomiotani se, että 60% peruskoululaisista vastasi, että perheessä ei ole yhteistä ruokailuhetkeä illalla koulupäivän jälkeen. Itseäni se vähän hämmästytti. Paitsi ravinnollisesti, yhteinen ruokailu on perheen sosiaalinen yhteinen hetki, jolloin vaihdetaan rauhassa kuulumiset. Onko perheissä sitten riittävästi muita tilanteita, joissa huoltajat säännöllisesti ja aktiivisesti kuuntelevat lapsiaan? Huolestuttavaa oli myös se, että 40% vastaajista kertoi, että heidän vanhempansa eivät tiedä, missä he perjantai-iltaansa viettävät!

Julkisuudessa uutisoitiin eniten sitä, että oppilaiden ääni ei kuulu myöskään kouluissa. Osin tämä johtuu varmastikin siitä, että opetussuunnitelmissa ei ole varattu riittävästi aikaa keskusteluun. Erityisesti voin kuvitella, että aineenopettajajärjestelmässä pieniin tuntimääriin ladatut tavoitteet ahdistavat sekä opettajaa että oppilasta. Onko kouluissa riittävästi aikaa siihen, että opettaja voi kysyä aidosti kaikessa rauhassa: "Mitä teille kuuluu?"

Perusopetuslaki edellyttää, että oppilaita kuullaan ja kouluihin on suunniteltu erilaisia käytänteitä tähän. Kyselyn perusteella vaikuttaisi siltä, että vaikka osa oppilaista toimii erilaisissa oppilaskunnissa, ei tunnetaso vaikuttamisen mahdollisuuksista ole tavoittanut kaikkia. Vaikuttamisen periaatteiden harjoittelua ja aikaa keskustelulle olisi siis kyettävä järjestämään kaikille ikätasoille.

Vantaalla on käsittääksen toiminut mainiosti ns. vaikuttajapäivä, jonne kokoontuvat vuosittain edustajat kaikista kouluista. Tilaisuuteen valmistaudutaan kouluissa etukäteen ja osallistujat evästetään myys mahdollisilla aloitteilla. Vaikuttajapäivässä on mukana myös nuorisovaltuutettuja, kaupunginvaltuutettuja, kansanedustajia ja kunnan virkamiehiä. Koulujen edustajat tuovat tilaisuuteen koulujen toiveita ja pääsevat kuulemaan muita. Osallistujat kertovat sitten terveiset tapahtumasta omalle koululleen. Keskustelin aiheesta aiemmin syksyllä pikaisesti Tuusulan valtuustostossa istuvan nuorisovaltuutetun kanssa ja toivoin hänen pohtivan aloitetta vastaavasta Tuusulaan sopivasta tilaisuudesta.

Elämyksiä

Vaikka tämä viikko oli monin tavoin kiireinen, mahtui siihen myös elämyksiä.

Torstaina kävimme koko perheen kanssa sirkuksessa katsomassa Sirkus Finlandian tämän vuoden esityksen. Istuessamme lähes pimeässä värihyrrien valaisemassa teltassa orkesterin soittaessa sirkusmarssia katsahdin nelivuotiasta Annilottaa. Silloin näin konkreettisesti mitä tarkoittaa se, että lapsen silmät loistavat! Tuli mieleeni myös oma ensikemukseni sirkukseen. Se tapahtui 60-luvun puolivälissä Mikkkelissä Kenkätehtäänkentällä kun Tyyne-mummi vei minut sirkukseen. Esityksestä jäi mieleeni pellen ohella tupakoiva simpanssi.

Esitys oli mieluinen ja laadukas myös aikuisille. Itse pidin siitä että sirkus oli yhdistänyt esitykseen myös teatteria. Helsingin kaupunginteatterin Jyrki Nousiainen esitti hienosti ilman isompia repliikkejä surullisen hupaisaa mr. Slowta, joka oli tullut treffeille ja etsi naista, jolla olisi neilikka rinnassaan merkkkinä. Huikeaa!

Toinen mielenkiiintoinen kokemus oli alkuviikosta, kun olimme erään yhteisön kanssa ryhmäytymisillanviettossa. Tämä toteutettiin siten, että olimme ravintolakoulu Perhossa tekemässä itse illallisemme. Varsin miellyttävä ja onnistunut tapa hitsata toisensa vielä vähän huonosti tuntevia ihmisiä samaan ryhmään. Ruuanlaitollisesti jäi mieleen kastikkeen tekeminen: juureksia keitettiin puolitoista tuntia liemipohjassa, josta ne sitten siiivilöitiin pois. Tuli uskomattoman maukasta.

Merkintöjä viikon varrelta

Maanantai 6.9.

Päivä oli poikkeuksellisen pitkä, työmatka alkoi aamulla 07.20 ja kotiin tulin vasta 22.50. Syynä oli tällä kertaa pitkäksi venynyt kunnanvaltuuston kokous. Päivä tuntui myös raskaalta: osin syynä edelliset neljä Berliinissä vietettyä vuorokautta.

Työpäivän tärkeimmät merkinnät koskivat yhteistyötä kaupungin tilakeskuksen kanssa, jossa tapahtui ainakin minulle selkiytymistä menettelytapojen suhteen. Aiemmin on ollut melko epäselvää, miten toimitaan kun kouluissa havaitaan korjaustarpeita. Nyt asia on selvästi paremmalla mallilla.

Kunnanvaltuuston kokous oli tuusulalaisittain poikkeuksellisen värikäs. Usea tunti käytettiin sen todistamiseen, että maanvaihtosopimus kunnan ja Sjöblomin veljesten välillä on kunnalle epäedullinen ja siihen liittyy lukuisia kähmintöjä ja epäselvyyksiä mm. kaavoituksen jarruttelun suhteen. Hyvä veli- tai jollain muulla pahalla akselilla tuntuivat puheiden perusteella toimivan kaikki muut paitsi Keskustan ja Tuusulan puolesta -ryhmän valtuutetut. Demarit ja Kokoomus eivät lähteneet keskusteluun lainkaan.

Itse sain asiasta lisää tietoja ja olin lopulta tytyväinen, että asia laitettiin yksimielisesti uuteen valmisteluun. Jatkossa olisi kuitenkin toivottavaa, että käsiteltäviin asioihin liittyviä taustoja uskallettaisiin kertoa avoimesti etukäteen - ja mielellään muualla kuin ns. Keltainen Keskari -palstalla sunnuntain Keski-Uusimaa -lehdessä. Totta puhuen olin aika iloinen siitä, että ko. palstan toimittaja palautui töihin lomaltaan. Onpahan joku syy jatkaa lehden tilausta :-)

Tiistai 7.9.

Linjasimme sivistystoimessa menettelytavat työterveyshuollon työpaikkaselvitysten suhteen. Asia on Vantaalla melkoisen hyvässä hoidossa. Lain mukaisesti jokaiselle työpaikalle tulee tehdä työpaikkaselvitys vähintään viiden vuoden välein. Selvityksessä arvoioidaan työpaikan olosuhteet ja tilanne koskien työntekijöiden terveyttä. Onkohan tämä asia muissa kunnissa hoidettu kuten pitää? Täytynee vähän kysellä.

Keskiviikko 8.9.

Aamulla neuvonpitoa OAJ:n neuvottelupäällikön ja järjestöpäällikön kanssa. Hyvä palaveri, joka tuottaa uudenlaisia yhteistyötapoja.

Lounastapaaminen tuusulalaisen kunnanvaltuutetun kanssa. Moni asia kirkastui ja motivaatiotaso kuntapolitiikankin suhteen parani.

Työpäivän päätteeksi järjestöpäälliköltä puhelu, joka aiheutti minulle päänvaivaa, erinäisiä laskutoimituksia, puhelinsoittoja sekä lievää hikoilua. Ryhmämme tekemässä päätöksessä ei oltu huomioiu kaikkia seurauksia ja joskus pienestäkin asiasta voi tulla melkoinen pattitilanne. Asia ratkesi myönteisesti työviikon aikana.

Torstai 9.9.2010

Sivistystoimessa perusopetuksen johtoryhmässä. Linjasimme hyviä käytänteitä työhyvinvoinnin osalta peruskoulujen johtoryhmien ja henkilöstökokousten sisältöihin.

Illansuussa kävelin kotia kohti ja ihastelin kotikatumme kauneutta. Muistelin tammikuuta neljä ja puoli vuotta sitten, kun ajoimme samaa silooin lumista puiden reunustamaa katua ja totesimme myynnissä olleen talon pihaan tultuamme yhteen ääneen: "Tässä se on!"

Kävimme naapurissa hakemassa sangollisen omenia. Oma iso omenapuumme tuottaa tänä vuonna melko hyvän sadon, mutta kyseessä on kirpeä talouslajike, joka ei sellaisenaan suussa maistu hyvältä. Varaan Nurmijärven mehuasemalta ajan ja vien jälleen omenat sinne puristettavaksi. Moni naapuri totesi jo, että jos tarvitsemmme lisää omenia, niin puista voi hakea. Perunat meille toimittaa vanha maanviljelijä säkissä kotiovelle kahden viikon välein. Naapurusto tuntee toisensa. Jokelassa on kiva asua!

Illallla Ylen A-Talk ohjelmassa keskustelua perusopetuksen tuntijakotyöryhmän esityksestä. Rehtori Niku Tuomisto esiintyi erinomaisesti. Linkki ohjelmaan, joka on katsottavissa kuukauden ajan on tässä.

Perjantai 11.9.

Sivistystoimessa yhteistyöpalaverit jatkuivat. Tällä kertaa opetuspäällikkö oli kutsunut koolle moniammatilllisen työryhmän keskustelemaan erityisopetuksen ja tukea tarvitsevien opppilaiden opetuksen järjestelyistä. Hyvää keskustelua ja hyvää yhteistyötä. jota päätettiin jatkaa säännöllisesti.

Päivän päätteeksi käytin Avensiksen huollossa, joka tehtiin odottaessa. Sitten kotiin ja lapset anopppilaan. Hyvää ruokaa ja koti-iltaa Päivin kanssa. Ilta päättyi siihen, että nukahdimme sohvalle jo yhdeksän aikoihin. No, nyt jaksetaan puuhastella viikonlopppu ulkoilun ja kotiaskareiden parissa :-)